Nell’ambito di uno speciale del Corriere della Sera per le elezioni europee, il giornalista Michele Farina ha visitato la Finlandia, intervistando tra le altre cose Nicola Rainò all’interno della biblioteca centrale Oodi.
Qui la traduzione finlandese dell’intervista.
Rainò, Suomessa toimiva kääntäjä: ”Ihmiset on tällä solidaarisia…”
Nicola Rainò, kaunokirjallisuuden kääntäjä.
Kysyt, mitä on suomalainen onni. Minusta se on ylpeyttä yhtenäisestä kansasta.
Tätä yhtenäisyyttä ei havaitse niinkään kansallista etikettiä tarkkailemalla vaan havainnoimalla aivan arkisia tapahtumia ihmisten välillä. Vaikkapa raitiovaunuissa.
Raitiovaunuilla liikutaan paljon, ja täällä kylmässä nekin, rentut ja muut joilla on henkilökohtaisesti hankalaa, hakevat sieltä suojaa. Ratikat ovat mukavia ja rauhallisia, niissä voi viettää lepohetken, kuten monet näyttävät tekevän. Ratikoissa suomalaiset itsestäänselvyydetkin tulevat ilmi.
Suomalaisethan puhuvat hyvin vähän. Mutta on niitäkin, jotka puhuvat paljon. Raitiovaunuissa eritoten ne, joilla on veressään runsaasti alkoholia. Heti ratikkaan noustuaan he, useimmiten humaltuneet miehenpuolet, iskevät silmänsä tulevaan matkatoveriinsa. Usein tämä on hehkeä ja nuori naishenkilö. Toki vanhempikin käy – makuja on monia. Mies istahtaa naisen viereen. Nainen kääntyy ikkunaan päin. Sitten tämä häirikkö tyrkkää naista kylkeen: ”Minä vaan tässä, terve.” Naishenkilö vastaa: ”Juu, päivää.” Mutta mies haluaa keskustella, lähestyy naista ja juttua riittää. Hän tuoksahtaa…ei mitenkään paratiisilta. Naishenkilö ärsyyntyy ja hän yrittää loitontaa miestä sanoen kohteliaasti: ”Juu, ei mitään… Niinpä.” Hän käy rauhoittelemaan miestä, vaikka tämä vänkää, tyrkkää kyynärpäällään, jonka nainen työntää taas varovaisesti kauemmas.
Kaikki muut matkustajat tarkkaavat naisparkaa ja hymyilevät vaisusti. Miksi? Mitä tämä kaikki tarkoittaa?
Sitä, että tuossa naisihmisessä henkilöityy koko suomalainen kansalaisyhteiskunta. Se jaksaa sietää tuossa tilassa olevia jäseniään, sillä jokaisella raitiovaunussa saattaa perheessään olla samanlainen hankala henkilö. Kaikki tunnistavat tuon yhteisen ongelman.
Tuo suvaitsevaisuus, sietokyky ja kärsivällisyys… Se, että ei moitita, ei olla töykeitä, on minulle merkki solidaarisuudesta muita kohtaan. Vaisu hymy tarkoittaa: ”Okei, tänään on sinun vuorosi. Huomenna minun. Ehkä se toinen on silloin sinun miehesi, isäsi tai sinun poikasi. Tätä se vaan meillä on.”
Tämä on sitä aitosuomalaista yhteisöllisyyttä.